Jorma matkustaa

Kuulkaas nytten.
Virallisena Netti-Jormana haluaisin ilmaista huoleni blogin nykytilasta: minä olenkin ainoa, joka tätä kirjoittaa! Olisi jo korkea aika saada tänne jotain vaihtelua, näiden allekirjoittaneen ikuisten ja loputtomien tilitysten lisäksi.
Ja maailma pelastuu!

Tässä voisin vielä tilittää sen vertaisen, että huomenna minä häippäisen Epsanjan maille, Murciaan, joten älkee turhaan ihmetelkö, ku en pyöri konsalla. Kello on jo ihan hirvesti tai porosti ainakin, ja pakkaaminen on edelleen ihan vaiheessa, on tossa laukussa aika paljon jotain sälää, mut vielä suurempi on se lista niistä asioista, jotka pitäis vielä huomenna sinne laittaa. Mut toisaalta, mitä ei muista ottaa, ni eiköhän sieltäkin rahalla saa.

Nii et pitäkää kivaa pakkasessa, meitsi lähtee plussan puolelle,

Veltz

Huhhuhhuh

Jesh.

Mykistävän llaaman hiljentävä vaikutus on ollut semmoinen, että olen tässä ootellut, josko joku muu kirjottelis tänne jotain, ettei tää olisi vaan mun tilikirja, mut kun ei, niin minä sit taas.

Nyt on soitettu Holtit ja Harveyt, alusta loppuun ja katkeamatta, mikä on jo jonkinmoinen saavutus. Eikä ne nyt musta niin huonosti muutenkaan menny.

Holtti on menny paremminkin, ja tottahan se aina vähän harmittaa kun sen itse tietää, mutta palaute on ollut ihmeen positiivista. Se on aina tää kun on vaan tuttuja ja kavereita kuulemassa, ni ne ei viitsi sanoa rumasti, pläh. Rakentava kritiikki olis tavallaan niin paljon kiinnostavampaa kuin 'hyvin meni, hienoa, kiitoksia paljon'. Henk. koht. vähän harmittaa se, et ne soolot oli enemmän ruttausta ja letinheilutusta kuin mitään oikeita ääniä, kun periaatteessa olisin kummiskin ne äänet tienny ja osannu melkein...

Toisaalta, omalta kantilta, Harvey oli tietysti SE juttu, mitä hermoilin ja hypin ja juoksin ympäri konsaa ku mikäki otus ja minkä takia en nukkunu viime yönä paljoakaan. Se meni sit aika putkeen. Näin jälkeenpäin kun mietin, niin taisin siinä(kin) jättää läjän pitkiä ääniä puolimittaisiksi, mutta ei sitä ehkä kukaan huomannut :P Pääasia on, että sit lavalla ei enää jännittänytkään niin paljon, ja soittaminen tuntui ihmeen kivalta. :)

Tästä on hyvä jatk.. tai siis päinvastoin, ei enää Holttia ikinä puhleaze, ja oikeesti minä ainaskin olen Jorma-loman tarpeessa, varmaan muutkin, onneksi nyt sit saa sitä, sit jatketaan ku siltä tuntuu.

Jor-Vel

Llaama

This Feeling Inside Me

Erittäin tärkeä, joskin tuskallinen asia, joka viimekertaisesta sanakirjauksestani puuttuu, ja jonka tämän päivän treenit toivat (Elisan välityksellä) meidän kaikkien aatoksiin:
___________

Major feeling

(subst.)

Se nimenomainen tunne, että esitys on kovin pian ja osaamisessa on vielä jonkinmoisia puutteita.
(taikka epävirallisesti ilmaisten, keikka on ihan just ja ei osata vieläkään mitään, apua! eli siis hemmetinmoinen ahdistus)
___________

Näin henkkoht näkökulmasta oon ehkä heivannut Major feelingin ja ottanut tilalle jonkunmoisen Hälläväliä feelingin, eli kun kaikki muutenkin niin sanoo, ni soitetaan sit vaan kovaa ja korkeelta jotain sinnepäin, ainakin kun Holtista puhutaan.
Harvey tosin (suom. huom: soolopiisi jonka soitan Novakonsertissa), noh, se olis ihan kiva soittaa hyvin. Ja kun tänään päivän päätteeksi soitin sen Jampalle (ohjaajanamme toimiva Juan Antonio Muro), pääsin enimmäkseen kunnialla loppuun saakka. Eksyin vain kerran siellä neliviivaisissa korkeuksissa.
Kyl tää täst viäl.