Huhhuhhuh

Jesh.

Mykistävän llaaman hiljentävä vaikutus on ollut semmoinen, että olen tässä ootellut, josko joku muu kirjottelis tänne jotain, ettei tää olisi vaan mun tilikirja, mut kun ei, niin minä sit taas.

Nyt on soitettu Holtit ja Harveyt, alusta loppuun ja katkeamatta, mikä on jo jonkinmoinen saavutus. Eikä ne nyt musta niin huonosti muutenkaan menny.

Holtti on menny paremminkin, ja tottahan se aina vähän harmittaa kun sen itse tietää, mutta palaute on ollut ihmeen positiivista. Se on aina tää kun on vaan tuttuja ja kavereita kuulemassa, ni ne ei viitsi sanoa rumasti, pläh. Rakentava kritiikki olis tavallaan niin paljon kiinnostavampaa kuin 'hyvin meni, hienoa, kiitoksia paljon'. Henk. koht. vähän harmittaa se, et ne soolot oli enemmän ruttausta ja letinheilutusta kuin mitään oikeita ääniä, kun periaatteessa olisin kummiskin ne äänet tienny ja osannu melkein...

Toisaalta, omalta kantilta, Harvey oli tietysti SE juttu, mitä hermoilin ja hypin ja juoksin ympäri konsaa ku mikäki otus ja minkä takia en nukkunu viime yönä paljoakaan. Se meni sit aika putkeen. Näin jälkeenpäin kun mietin, niin taisin siinä(kin) jättää läjän pitkiä ääniä puolimittaisiksi, mutta ei sitä ehkä kukaan huomannut :P Pääasia on, että sit lavalla ei enää jännittänytkään niin paljon, ja soittaminen tuntui ihmeen kivalta. :)

Tästä on hyvä jatk.. tai siis päinvastoin, ei enää Holttia ikinä puhleaze, ja oikeesti minä ainaskin olen Jorma-loman tarpeessa, varmaan muutkin, onneksi nyt sit saa sitä, sit jatketaan ku siltä tuntuu.

Jor-Vel