Lehdet lentää...

Syksy tulee...
Puista lehdet tippuu ja vettä sataa ja on märkää ja pimeetä...
Ja ihminen on väsynyt ja ryhtyy runoilemaan.

Mut en mä.

Aattelinpa vaan taas kiskoa tän blogin kuvatuksen ylös kuolleista
ainakin pikkuiseksi hetkeksi.

Syksy on lähtenyt täysillä käyntiin. Tekemistä on niin ettei meinaa
ehtiä tehdä mitään (-->suuri aforismi?). Oon ehkä onnistunut kahmimaan
vähän turhan paljon juttuja yliopistolta, mut kun ne kaikki on niin kiinnostavia!
Ja Stadiastakin pitää tehdä Heliaa ja ties mitä. Mut barokkisello on ihana soitin!

Edessä on kovasti jormatusta viikonloppuna.
Pitäis soittaa kauheast kaikkee. Ja sit mun pitäs vielä siinä välissä
käydä mettäs hyppimäs. Vähän huolettaa sunnuntaiaamu, en kyl tiedä,
miten aion päästä ja ehtiä sieltä takas ja pois ja sit vielä Keravalle
soittamaan Iloista Läskiä (Tyhmä, tyhmä ratsumies ja sen kaverit),
ja vaik ehtisinki, niin varmaa on, et tajuissani en ainakaan oo,
tai sit oon ihan hyper juotuani liikaa kahvia. On tai off, kuten tavallista.
Hyppii seinille tai sit on ihan totaalisen apaattinen.
Semmonen tää on,
tää V-Jorma.