Laskuhumala.

Juuh. Turjake vetäistiin tänään ja ihan kunnialla, yleisöä oli mukavasti, ja joukossa lukuisia suurlähettiläitä ja muuta kivaa. Keikan jälkeen meidät kutsuttiin konsertin taustalla vaikuttaneen Espanjan suurlähettilään kotiin syömään ja juomaan epsanjalaisittain, mikä oli oikein jees, ja että mä nautin espanjan kuuntelemisesta, se on niin kaunista ja letkeetä ja kivaa, vielä jos osais sitä puhuakin, niin kyllä kelpais. No mutta.

Sieltä sit suunnattiin Elisalle viettään pikkareita (=pikkujouluja=sana, joka kuulostaa musta joltakin täysin muulta)...

Loppu angstaus sensuroitu/poistettu, syystä ettei sellaista jaksa lukea erkkikiään, eikä etenkään se. Vastaisuudessa mun rasittavaa ja tarpeetonta angstausta löytyy mun ihan omasta blogista.
Eli siis, jollet halua sitä kuulla, älä mene tänne:
Jjjoo.

Lehdet lentää...

Syksy tulee...
Puista lehdet tippuu ja vettä sataa ja on märkää ja pimeetä...
Ja ihminen on väsynyt ja ryhtyy runoilemaan.

Mut en mä.

Aattelinpa vaan taas kiskoa tän blogin kuvatuksen ylös kuolleista
ainakin pikkuiseksi hetkeksi.

Syksy on lähtenyt täysillä käyntiin. Tekemistä on niin ettei meinaa
ehtiä tehdä mitään (-->suuri aforismi?). Oon ehkä onnistunut kahmimaan
vähän turhan paljon juttuja yliopistolta, mut kun ne kaikki on niin kiinnostavia!
Ja Stadiastakin pitää tehdä Heliaa ja ties mitä. Mut barokkisello on ihana soitin!

Edessä on kovasti jormatusta viikonloppuna.
Pitäis soittaa kauheast kaikkee. Ja sit mun pitäs vielä siinä välissä
käydä mettäs hyppimäs. Vähän huolettaa sunnuntaiaamu, en kyl tiedä,
miten aion päästä ja ehtiä sieltä takas ja pois ja sit vielä Keravalle
soittamaan Iloista Läskiä (Tyhmä, tyhmä ratsumies ja sen kaverit),
ja vaik ehtisinki, niin varmaa on, et tajuissani en ainakaan oo,
tai sit oon ihan hyper juotuani liikaa kahvia. On tai off, kuten tavallista.
Hyppii seinille tai sit on ihan totaalisen apaattinen.
Semmonen tää on,
tää V-Jorma.

Lomaaaaaargh.

Just joo. Muut ne vaan tekee duunii ja soittelee ja muuta sellasta.
Meizi täällä lojuu kotona, enimmäkseen. Juhannuskin meni vähä sillai ohi.
Mut mikäpäs tässä lusmutessa, se onnistuu multa luonnostaan!
Onneksi on keksitty tietokone, kirjallisuus sekä videot.
Ja välillä joskus viitsii vähän soittaakin.

Joka tapauksessa, HURRRJAT APLOODIT U-JORMALLE!
(jos hän tätä sattuu jossakin vaiheessa lukemaan) :-D
Ja kiitokset H:lle ja L:lle sekä vahvistuksellemme, vara-Jorma-K:lle,
hääkeikka oli tosissaan mieluisa kokemus. Harmi ettei niitä ole enempää.

Nytpä jatkan tässä menestyksekästä lööbaus-löysäily-laiskottelu-meininkiäni,
ja toivotan sitä samaa myös muillekin jos jossakin välissä ehditte. :-)
Eli siis Mukawaista gezälomailua.

W,

jonka lemppari-slogan on tietenkin aidossa mättöhengessä,
"Kick ass with Major Quartet."

The Revenge of the Llama

Llaama iskee jälleen.

Katsokaa sitä tarkkaan, sillä se on tämän kirjoitelman kaunein ja kiinnostavin osuus...

Siis. Tutkinnot sun muut kauheudet on takana päin, ja huomenna mennään vetämään Veepperi. Toivottavasti viimeistä kertaa, ja sitten voidaan jättää se rauhaan. Se on sen ansainnut.

Muutenkin elämä näyttäisi periaatteessa leppoisalta: tentit on ohi, vielä on muutama ärsyttävä läksytehtävä ja muu homma roikkumassa, ja sitten alkaa kesäloma. Kesäfiilistä vaan ei ole ollenkaan. Töitä ei ole löytynyt, vaikka olen mukamas kovasti yrittänyt - en sitten taaskaan tarpeeksi. Äh. Sitten ei ole rahaa tehdä mitään kivaa, jotenka suurin osa kesästä menee varmaan tässä koneella istuskellessa, jos on huono sää, tai sitten jossain ulkona loikoillessa ja lukiessa tai jotain, jos aurinko paistaa. Kodin lähistöllä kumminkin, ja sitten on pari hassua larppia, mutta niitäkin on ihan liian vähän. Eikä edes ole sitä heilaa helluntaina, eikä sitten ilmeisesti koko kesänä, tai koko vuonna, tai... no joo. Mun pitäisi oikeasti perustaa oma blogi, että voisin ihan tosissani tilittää näitä olemattomia ongelmiani, koska Jorman kanssa niillä ei ole mitään tekemistä...

Larppia ja laiffii

Jesh. Viereinen kuva ei esitä terroristia, vaan, ylläripylläri, yhteysvene Creuft's Luckin navigaattoria Lissa Al-Amria, joka oli hahmoni Clarissiessa. Ja että oli mahtava larppi, vieläkin niin kovasti harmittaa, että se on ohi, eikä voi tietää, milloin taas on tulevaisuudessa yhtä hyvää tarjolla. Äh.

Paluu arkeen on ollut ankara, mutta muutama mukavakin juttu on tapahtunut. Maanantaina pääsin melkoisen varmasti läpi saksan peruskurssi 2:n tentistä - juujuu, en mää koskaan ressaa yhtään näistä kokeista sun muista en. Tänään taas onnistuin viimein hommaamaan pianistin resitaaliini, enää pitäisi tosiaan opetella sitten soittamaan. Missähän välissä sitä ehtisi... Ei siihen varmaan pitkään mene, korkeintaan muutama vuosi...kymmen, taikka sata...

Noin muuten tiedoksenne, että tämä J on ainakin siinämäärin toipunut Novan holtillisista rasitteista, että olisi jo kohtapuoliin valmis soittelemaan yhdessä taas. Mutta ehkäpä mieluiten vasta sen resitaalin jälkeen. Sit vaan Haydn-humppaa kehiin!

Huomenna on taas (?) YS-bileet. Kumma kun tuntuu, että niitä on kovin usein, vaikka nämähän ovat vasta kolmannet, mitä olen järkkäämässä. Kyseessä on tosin vuoden isoin häppeninki, vuosijuhlat. H-jormakin varmasti saapuu kiltisti paikalle ja tarjoilee hymyillen. :-P